Koen itseni terveäksi ja aivan hirvittävän onnelliseksi.
En muista koska olisin tuntenut viimeksi näin. En edelleenkään ole tyytyväinen itseeni enkä voi sanoa rakastavani itseäni tälläisenä mitä nyt olen. Mutta olen niin onnellinen että ehkä minun pitäisi koittaa irroittautua sairaudestani ja edes yrittää työntää se pois päästäni jotta voisin täysin nauttia elämästä.
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet uskomattoman raskaat ja tuntuu hullulta että edes olen tässä koska kun luulin olevani pohjalla valuin aina vain alemmas.
Nyt olen kuukauden verran taas harrastanut liikuntaa ja syönyt lähes normaalien ihmisten tavoin. Tuntuu pelottavalta edes sanoa tätä julkisesti mutta mä taidan vihdoin jopa tahtoa parantua.
Se pelottaa koska jos teen valinnan jättää syömishäiriö-mörön taakseni jätän myös kaiken tutun ja turvallisen taakseni.
Jos teillä on jotain kysymyksiä niin kyselkää ihmeessä :)
Hieno päätös. Itse tein saman päätöksen vuosi sitten. Vaatii helvetisti työtä ja tahtoa, mutta on sen kaiken arvoista! <3
VastaaPoistaNiin varmasti tarvii ja tiedän ettei tule olemaan helppoa mutta nyt haluan vain vihdoin olla onnellinen ❤
PoistaIhana ihana ihana kuulla Oona! <3
VastaaPoistaToi on oikee ja ihailtava päätös. Tahtoisin tietää miten pystyt voittamaan sen ahdistuksen aina kun katsot peiliin? :( Oot aivan tajuttoman kaunis! Ei sun kannata pilata mahtavaa tulevaisuutta johonkin syömispelleilyyn! Kokemuksesta tiedän että se ei kuitenkaan oo mitään helppoa! <3 Voimia!
VastaaPoistaEn pystykään enkä tiedä pystynkö koskaan... Toivon vain kovasti että jonain päivänä kaikki se ahdistus loppuu. Ja että pystyn uskomaan vielä joskus kun joku kehuu. Haluan oppia rakastamaan itseäni :)
PoistaJa kiitos :) ❤
Poista<3
VastaaPoista❤
Poista