Olen parantanut syömishäiriöstä ja masennuksesta, mutta elän niiden kanssa edelleen joka päivä.
Yhtenä päivänä olen täysin terve elän täydellistä elämää ja olen maailman onnellisin, seuraavassa hetkessä maailma romahtaa ja olen syvässä kuilussa, pohjalla. Jokainen päivä on erillainen, joinain päivinä joudun taistelemaan ja etsimään syytä elää tätä elämää toisena päivänä mietin mitä oikein ajattelin.
Tällä hetkellä on vähän huonompi ja raskaampi jakso. Tai paljon.
Jokainen aamu tuntuu raskaalta ja koitan vain selvitä päivä kerrallaan. Tuntuu siltä että ajatukset ovat syvemmällä pohjalla kuin koskaan ennen.
Jokainen päivä ei ole hyvä vaikken niistä huonoista yleensä mainitsekaan. Yritän olla positiivinen ja iloinen mutta raja tulee joskus vastaan ja päässä pimahtaa ja sitten näkee vain pimeää.
Kunpa tämä jo menisi ohi.
